2014/12/25

2014

Muut blogit postailee ajankohtaisia joulujuttuja, mut mä päätin skipata sellaset huolella ja hypätä kertaamaan kulunutta vuotta. Tää vuosi on ollut niin paljon parempi ja positiivisempi kuin viime vuosi, tapahtumarikkaampi kuin varmaan mikään muu vuosi, enkä olis oikeestaan edes voinu toivoa parempaa. Kerrottakoon myös että vuoden bucket list oli myös onnistunut, sillä siitä on lopulta yliviivattuna 40/60! Eli parikymmentä juttua jäi tekemättä/saavuttamatta, mutta hei reilusti voiton puolella silti. Jee!!
Jättikollaasin kaveriksi sopiikin sitten jättilista kuluneen vuoden kohokohdista ja muista pienistä ja isoista tapahtumista. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2015, joka tulee muuten olemaan vähintäänkin yhtä ihana. ♥PicMonkey CollagePicMonkey Collage
Kävin kisamatkoilla Ranskassa ja Sveitsissä, voitettiin SM-kultaa joukkueen kanssa, heräsin liian monta kertaa viideltä töihin, sain ensimmäisen kissanpentuni, lopetin luistelun, hullaannuin avokadoon, ostin uudet juoksulenkkarit, ihastuin (parikin kertaa hups), opettelin käyttämään hattuja, lopetin työt, tutustuin ihan hirveän moneen uuteen ihmiseen, nautin elämästä, laitoin smileyn takaisin (ja otin myöhemmin taas pois), kävin keikoilla, hengailin puistoissa, pussikaljoittelin, järkkäsin parit illanistujaiset, muutin kerrostaloon, vietin vauhdikkaan juhannuksen, tein parempia kirpparilöytöjä kuin ikinä ennen, kävin ruississa, nukuin teltassa, koin pienen festariromanssin, opettelin rakastamaan itseäni, pidin päiväkirjaa aktiivisemmin kuin ennen, itkin onnesta, vietin viikonlopun mökillä, hengasin lukuisia kesäöitä kokonaan ulkona, juhlin liian monta kertaa pilkkuun asti, vietin huikeet kolme päivää flow festivalin merkeissä, seikkailin pitkin Helsinkiä, opettelin juomaan viiniä, sitten vietin aika hiton monta viini-iltaa ihan yksikseni, kunnostin vanhan mummopyöräni takaisin käyttökelpoiseksi, kävin Berliinissä, rakastuin kyseiseen kaupunkiin, kävin ihan huikeissa tapahtumissa, söin vohveleita, olin onnellinen, palasin koulunpenkille, laadin kunnianhimoisia opiskelusuunnitelmia, vietin viikonlopun Turussa, otin ensimmäisen tatuointini, täytin viimein 18, juhlin synttäreitäni liian monta päivää peräkkäin ja kaikenkaikkiaan vietin ihan huikean vuoden täynnä uskomattomia seikkailuja ja onnellisia muistoja.

2014/12/19

Chasing time

berlin8berlin9
Tuore täysi-ikäistynyt täällä morjens! Kello näyttää lähemmäs kolmea yöllä, mulla on takana kiireiset mutta onnelliset pari päivää. Oon ihan järjetön synttäri-intoilija, varsinkin nyt kun oon ollut aikalailla se viimenen juniori kaveripiireissä. Itse synttäripäivä oli aika tavanomainen, paitsi että viestejä sateli vähän normaalia tiheämpään tahtiin. Silloin kyllä iltapäivästä raahauduttiin iskän kanssa hakkaamaan molempien ensimmäiset leimat iholle, joka tietenkin teki päivästä astetta jännittävämmän ja samalla onnellisemman. (Oon täysin rakastunut tohon ranteessa komeilevaan pikkukaveriin...)
Tänään päätettiin vielä lähteä lasillisille keskustaan, ihan vaan koska eilen ei ehtinyt ja pitäähän sitä mahdollisimman nopeesti päästä eka laillinen nauttimaan... Päädyttiin vielä kevyelle humpalle Kaikuun, jossa oli kyllä jälleen viikonpäivästä huolimatta hiton kiva meno! 
En tiedä miten on mahdollista tuntea tällästä onnellisuutta kaikesta, kai pieni irrottelu taas teki hyvää. Asiat on muutenkin aika kohdillaan, ei taida löytyä hirveesti valittamisen aihetta just tällä hetkellä! Edessä on vielä parin päivän huikee humppaputki ja samalla vielä koko vuoden loppukiri juhlimisen osalta. Ei sillä, etteikö sitä olis tänä vuonna tullut muutenkin juhlittua ihan tarpeeksi... 

Oon muuten koonnut jo perinteistä koostepostausta tästä vuodesta, joten voi olla et sen merkeissä kirjoittelen ens kerralla. Tän fiilistelyn kera julkaisen myös nää toistaseks viimeiset kuvat Berliinin reissulta, kun eipä mulla tähän hätään muutakaan kuvamatskua ole. 
Elämä hymyilee, samoin meitsi!! Huomenna pitää kuitenkin raahautua vielä kouluun tunniksi, vaikka yleensähän mulla ei perjantaisin koulua ole. Siksipä taidan kiirehtiä tästä nukkumaan, että varmasti jaksaa koko viikonlopun yli vielä ja sit levätäänkin vähän joulun merkeissä ♥

2014/11/28

You give me this western feeling

Oon tässä viime viikkojen aikana näpytelly vaikka kuinka monta postausta, mutta kaikki tekstit on lopulta kumminki päätyny roskakoriin. Jotenki sain aikaan vaan vähän liian synkkää ja osittain ehkä vähän liian diippiäkin kamaa, etten sit kuitenkaan oo viitsinyt julkaista mitään. Ehkä ihan hyvä niin, varsinkin kun pahimmat väliaikaiskriisit on ehditty jo selättää. Palataan nyt kuitenkin näiden turistimaisten kuvien kautta vielä sinne Berliiniin! Ei mulla muitakaan kuvia ole, että saa nähdä kauanko tätäkin joudutaan täällä muistelemaan. Pahin ikävä on mulla ainakin jo ohi, mutta kyllä sitä ahkerasti tulee haikailtua tota reissua ja samalla jo haaveilen paluusta mestoille. Matkakuume kun pahenee matkustamalla... berlin3 kopio kopioberlin5
berlin14berlin4
Huomenna lähdetään viettämään viikonloppua Turkuun, enkä voi väittää etteikö sitäkin kaupunkia olis jo vähän ikävä. Virkistää päästä ees vähän pois näiltä omilta mestoilta ja muutenkin kivaa vaihtelua normiviikonloppuihin! Eihän se mikään Berliini oo, mut on kai sitä elämää muuallakin :-D

2014/10/29

All the memories are calling me back

berlin10berlin12berlin13
Yks tunnelmallisimmista illoista Berliinissä, kun istahdettiin pitkän päivän jälkeen bisselle ja hiton juustoisille nachoille. Jalkoja särki, väsytti, eikä toi bissekään oikeen tahtonut maistua mulle, mut siinä kotikulmilla istuskellessa tuntui silti onnelliselta. Terassilla soi nostalgisia fiilisbiisejä, oli kynttilöitä ja valoja kaiken sen pimeyden keskellä. 
Tavallaan harmittaa, ettei nautittu tälläisistä terassi-illoista enempää, koska näitä ei taas ennen ensi kevättä tuu harrastettua edes täällä kotisuomessa. Toisaalta, meillä oli niin kivoja iltoja ihan vain majapaikassa porukalla kalsarikännätessä, kaduilla haahuillessa ja uskomattomammissa kemuissa silmät kiinni tanssiessa. Pahin ikävä Berliiniin on jo ehkä helpottanut, mutta silti tota reissua tulee kelailtua lähes kyynel silmäkulmassa joka ikinen päivä. 
En osaa vieläkään selittää itselleni tai muille mikä siinä paikassa oikein oli. 

Ja pieni varoituksen sana, nimittäin saatte täällä blogissakin vielä kuunnella ja katsella näitä fiiliksiä vielä ainakin kolmen postauksen verran, sillä jostain kumman syystä kivoja kuvia löytyy vielä jonkun verran jaettavaksi! Ja jos olin tuolla laiska kameran kanssa, niin täällä kotonahan oon sitten täysin aikaansaamaton, plus mun elämä on semitylsää ja siitä ei hirveesti oo just nyt ajatuksia jaettavana. Koitetaan kestää! 

2014/10/22

There is a wall that runs right through me

berlin2 berlin1
➤ Bloc Party - Kreuzberg

Kotona jälleen. Tosin en oo ihan varma haluanko enää kutsua tätä paikkaa kodikseni. Berliini oli kaikkea mitä toivoinkin ja vielä vähän enemmän. 
Miten niin hirveän suuri ja ennestään tuntematon kaupunki voikaan tuntua niin kotoisalta? Vaikka eksyimme miljoonille kaduille ilman havaintoakaan siitä mihin mennä, tuntui silti että silti olit turvassa eikä oikeastaan ollut väliä mihin päätyisit. Se kaupunki pakahdutti sydämeni joka päivä monta kertaa uudelleen ja nyt Suomeen palatessa tuntuu siltä ettei mikään enää tunnu miltään. On vain tyhjä aukko sisälläni, jonka vain Berliini voi täyttää sinne palatessani. 
En ole kiertänyt maailman ympäri, enkä kolunnut satoja tuntemattomia kaupunkeja, mutta silti uskallan väittää että löysin kertaheitolla ikuisen lempparikaupunkini. Tai vähintäänkin yhden niistä, kuka tietää. Enkä muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni niin vapaaksi, kun hiukset tuulessa hulmuten pitkin Berliiniä pyöräillessäni. Nyt tuntuu tyhjältä, pelottaa että unohdan kaikki ne fiilikset joita tuolla ollessani koin. Niitä on nimittäin hankala ikuistaa millään tavoin.

2014/10/07

#vainkissajutut


PicMonkey Collage PicMonkey Collage PicMonkey Collage
Täällä blogin puolella tätä mun kattia on vilahdellut aika vähän siellä sun täällä, joten nyt päätin omistaa silmäterälleni kokonaisen postauksen! Mun mielestä kuvat kertoo paremmin kuin tuhat sanaa, mut aattelin silti kirjotella pienet kuvatekstit tähän mukaan.

1. & 2. Nää kuvat on ihan siltä ekalta viikolta kun saatiin vauva meille kotiin! Nukkuminen oli se juttu, ja mieluiten tietenkin mun jossain ruumiinosassa kiinni.
3. Tässä Pipan aamuvenyttelyitä, jotka varmaan on jokaiselle kissanomistajalle tuttuja. Tää kuuluu edelleen aamurutiineihin tai muuten kun unilta herää.
4. Perinteinen aamu meillä. Herään päivittäin siihen että kissa on jossain päin mun sänkyä hurisemassa, yleensä edelleen esim. mun kyljessä kiinni.
5. Joku epätoivoinen kiipes ikkunan sisään huutamaan... Yks jännittävimmistä jutuista on ehdottomasti kaikki ulkona oleva, joten ikkunoista ja ovista yritetään juosta ulos seikkailemaan jatkuvasti. Nää meidän kämpän ikkunat onki aika kätevät tollaseen maisematutkiskeluun kun sinne mahtuu kömpimään sisään! Tän lähemmäs niitä lintuja ei yleensä pääse.
6. Tässä yhdet päiväunet viime keväältä, kuten totuttua niin kisu tietenkin iholla.
7. Nyt maanantaina lähdettiin kirpeään syysilmaan ihmettelemään. Aina välillä käydään palleron kanssa ulkona, valjaissa ja hihnassa kiinni tietenkin. Tää on niin jännää puuhaa et luulen et kissan puolesta tätä vois harrastaa useemminkin!
8. Joku ei vaan oo syntynyt linssiludeks, taas yks epäonnistunut selfie meiltä kahelta :-(
9. Siihen simahti. Tätä joka paikkaan nukahtelua tapahtui ihan jatkuvasti erityisesti silloin ekoina kuukausina. Nyt se on vähän laantunut mut edelleen näitäkin sattuu silloin tällöin.

2014/10/01

Feel the fear and do it anyway

Täsmälleen kahden viikon päästä istun lentokoneessa seuranani yks mun parhaista ystävistä ja sellainen hirveä innostusjännityspaniikkikutkutus mahan pohjassa.
Edessä on kuusi yötä ja seitsemän päivää seikkailua molemmille ennestään tuntemattomassa kaupungissa. Myös majoittuminen mitä luultavammin tapahtuu tuntemattomien ihmisten sohvilla tai parhaassa tapauksessa makuupusseissa lattioilla.
Tää on meille molemmille ihan uutta ja jännittävää, siksi ehkä vähän pelottavaakin. Mutta hyvällä ja ihan helvetin piristävällä tavalla. Just tälläistä mä oon kaivannut jo pitkään, en vaan uskonut että tää olis mahdollista oikeesti saada onnistumaan näin nopeasti.
PicMonkey CollageMatkakohteenahan on siis se paljon hehkutettu, huikea Berliini. Tästä ei tarvinnut ees keskustella, vaan koko idea lähti siitä että molemmat vaan yksinkertasesti on pitkään jo halunnut päästä kyseiseen kaupunkiin. Ollaan vähän huonoja suunnittelemaan tai lähinnä toteuttamaan suunnitelmia, joten lähdetään avoimin mielin ja aika vähillä odotuksilla reissuun. Ei siis olla väsätty mitään tarkkoja aikatauluja tai päiväsuunnitelmia, vaan lähdetään lähinnä seikkailemaan ja katsotaan mitä kyseisellä kaupungilla on just meille tarjottavana.

Oon samalla ihan sairaan täpinöissäni enkä malttais enää odottaa, mutta toisaalta sitä ei ehkä ihan tajua että me ollaan ihan oikeesti lähössä Berliiniin ja vielä ihan vaan kahdestaan. Jännitän samalla tätä reissua ihan hirveesti, sillä se on monella tavalla sellaista omalta mukavuusalueelta poistumista. Mutta sitä mä kaipaan, sitä mä tarvitsen. Ihan niinku me kaikki. Parhaat kokemukset yleensä syntyy just silloin kun uskaltaa vaan vaikka vähän pelottaiski.
PicMonkey CollageTän reissun myötä mun vuoden bucket list tyhjenee taas parilla kohdalla, ja tsekkasin muuten viime viikolla sen tilanteen noin muutenkin ja tällä hetkellä yliviivattuna on tasan puolet niistä jutuista joita oon halunnu kokea ja saavuttaa. Tätä vuotta on jäljellä vielä vajaat sata päivää, joten vielä löytyy aikaa toteuttaa niitä juttuja! Vuoden lopuks kokoon varmaan tännekkin sellasen pienen yhteenvedon siitä listasta. Mielenkiintosta huomata mitä kaikkea vuodessa onkaan ehtinyt sattua ja tapahtua!

2014/09/25

Our minds are troubled by the emptiness

Jostain syystä tää aika edellisen postauksen kirjottamisesta tuntuu ikuisuudelta. Pitkiähän nää mun postausvälit on nykyisin aina, mut ehkä siitä syystä se tuntuu nyt pidemmältä kun ei oo tullu puuhailtua niin ahkerasti asioita kuin keväällä ja kesällä.
Tässä välissä oon kuitenkin ehtinyt sairastaa pakolliset tapposyysflunssat pois alta ja potea kokonaisvaltaista elämänkriisiä. Myös toi sää on yllättäen vaihtunut ihan kertaheitolla syksyiseksi ja lehdet tuntuvat putoilevan maahan nopeammin kuin huomaankaan.
aaIMG_1515
Kuitenkin kaikkien turhien arkipäivien keskellä oon onnistunut luomaan edes jotain rutiinihommia. Joka aamuiseksi tavaksi on taas tullut keittää kahvit heti ensimmäisenä kun sängystä ylös pääsen. Sen sijaan läppäriä en oo avannu heti aamusta pitkään aikaan.
Koneelle istahdan vasta päivemmällä tai joskus jopa illemmalla kun oon hommaillut jotain hyödyllistä tai vähemmän hyödyllistä; siivonnut, tiskannut, käynyt suihkussa, laittautunut, näppäillyt työhakemuksia, käynyt kaverin kanssa kahvilla, kiertänyt kirppiksiä, pitänyt mummille seuraa ja/tai syönyt liikaa pullaa jne.
Ihan kivoja tapoja sanoisin! Koska edelleen jollain tavalla tää blogitouhu innostaa, niin hyvä lisä olis tietenkin välillä ottaa se kamera käteen ja kerätä matskua arkistoihin ja samalla tänne. Tänkin postauksen pari hassua kuvaa on sieltä arkistojen kätköistä vuoden takaa syksyltä.
aaIMG_15211
Lähitulevaisuudessa on monta juttua tehtävänä ja odotettavana, niistä haluun kuitenkin tarinoida erikseen toisessa postauksessa! Oon ihan sairaan innoissani ja jokavuotinen syysmasennus tuntuu olevan piilossa tällä kertaa. Nyt kuitenkin jatkan muuta hääräilyä eli tällä kertaa vuorossa olis ihan jäätävän tiskikaaoksen purkamista, kuulemisiin!

2014/08/27

Favourites

IMG_3902 IMG_3925
Oon ihan naurettava syksyfiilistelijä, niinku varmaan joka toinen tän maailman ihmisistä tuntuu olevan. Syksyisin kummiskin oleilen kotona entistäkin enemmän, alan taas juomaan teetä (ja kahvia tietenkin aamuisin) ja inspiroidun kaikesta mihin törmään. Niin ja unohtamatta sitä perinteistä syksyistä ajatusta "nyt mä alotan puhtaalta pöydältä ja muutun niin ja näin blaablaa..." :-D
Mikä siinä on että yks hiton vuodenaika voi saada ajatukset rullaamaan ihan uudella tahdilla?
Viime viikollakin vaihdoin huoneen syksyjärjestykseen (??) ja pari viikkoa sitten oon ehtinyt jo vaihtaa vaaterekistä mekot ja kesähepeneet pois ja kaivaa neuleet esille. Sen lisäks mulla on koko ajan hirvee hinku kirppistelemään. Haluun kehittää mun tyyliä astetta enemmän mun näköseks ja tietty syksysemmäks. Voihan se olla että tää hirvee inspispuuska ja syksyfiilis vaikuttaa tänne bloginkin puolelle, mut musta tuntuu että aina kun kirjotan tän tyylisen lauseen tänne julkaistavaks niin käykin just päinvastoin. No, hankala mennä arvuuttelemaan, kai se jää vaan nähtäväks!

2014/08/19

Lopulta olemme kuitenkin yksin

PicMonkey PhotoÖisin lempipuuhaani nukkumisen ohella on huoneeni isolla ikkunalla istuminen. Laitan jotain lämmintä päälle, kuulokkeet korville ja uppoudun ajatuksiini. Joskus taivaalla näkyy ukkospilviä ja salamoita, joskus tähtiä.
Siinä istuessani jään pohtimaan kaikkea mitä en päivän aikana ole vielä ehtinyt käymään päässäni läpi. Kai se on jotenkin terapeuttista ja ihan hiton rauhoittavaa. Vaikka viime aikoina olen tunnustanut olevani aika ihmisriippuvainen, niin siinä istuessani muistan myös miten toisinaan on hyvä olla yksin.
Siispä päätin että tänään pysähdyn ihan yksin johonkin kahvilaan, istun ikkunapöytään ja vuorotellen luen kirjaa ja katselen ohikulkevia ihmisiä. En muista milloin olisin viimeksi juonut kahvini yksin, enkä muista milloin olisin viimeksi uppoutunut lukemaan kirjaa. 

Mun ympärille on keräytynyt ihan hirveästi erilaisia ihmisiä ja samalla on tietenkin syntynyt yhtä monta erilaista ihmissuhdetta. On ihmisiä, joista en tunnu tietävän vielä tarpeeksi ja sitten on niitä, joista välillä tunnun tietäväni jo liikaa. Niin naurettavalta kuin se mulle kuulostaakin, niin nää ihmiset mun elämässä tekee mut ihan hirveän onnelliseksi. Parin vuoden takainen yksinäisyydestään nauttiva minä suorastaan järkyttyisi siitä millainen musta on tullut. 
Oon vahvasti sitä mieltä että jokainen ihmissuhde tässä elämässä opettaa jotain. Kaikki ne kasvattaa sua ihmisenä, ihan vaan senkin takia että mun mielestä jokaiselta ihmiseltä itseltään oppii aina jotain uutta. Tai ainakin mä? En sitten tiedä onko tää vaan mun päässä. 
Haluaisin kirjoittaa niin paljon tarinoita elämästäni ja kohtaamisista kesällä. Olen kokenut niin huikean hienoja hetkiä, syvällisiä keskusteluja, outoja sattumuksia, hassuja tilanteita ja ikimuistoisia päiviä. 

Mutta ehkä joku toinen kerta, nyt pääpointtini oli kuitenkin tulla kertomaan ikkunalla syntyneitä ajatuksiani, siitä siis miten hyvä on joskus rauhoittua kotiin ja antaa ajatusten laukata musiikin pauhatessa. Ihmiset ympärillämme tekee meistä osaksi sen keitä olemme, mutta mun on ainakin hyvä muistuttaa itseäni välillä että hei, lopulta olemme kuitenkin yksin.

2014/08/12

Flowflowflowflowflowflow

Takana yks kesän parhaimmista ja samalla hikisimmistä viikonlopuista. Haluisin vaan avautua kaikista pienistäkin jutuista mitä se sisälsi, mut voisin samalla sit varmaan kirjottaa kirjan niistä.
Tanssin jalkani hajalle ja selkäni kipeäksi niin monenlaisen hyvän musiikin tahdissa. Ahmin silmilläni kaikkea mahdollista ympärilläni, ihan siitä Suvilahden täydellisesti koristellusta miljööstä niihin hyvännäköisiin ihmisiin, joita tuolla kyllä tuntui parveilevan vähän liikaakin. Jatkoilin sekalaisissa porukoissa, näin paljon rakkaita kavereita, tutustuin vähän jopa uusiin ihmisiin, kävin kahtena iltana kuutamouinnilla, nukuin ihan liian vähän ja olin ihan hiton onnellinen siitä että pääsin kuin pääsinkin tonne.
Ruisrockissahan on tullut nyt ravattua monta vuotta putkeen, mutta nyt kyllä se saa aika varmasti vakkarikaverikseen Flown! Tää oli niin erilaista mitä oon ikinä kokenu, enkä varmasti halua missata yhtäkään tälläistä viikonloppua.
Elämä on ihanaa, en voi lopettaa hehkutusta, eikä haittaa että on jo elokuu. 

2014/07/29

Haaveita & suunnitelmia loppuvuodelle

Haluaisin muuttaa omaan kotiin, oppia syömään aamupalan joka aamu, pukeutua paremmin, ostaa uusia luottovaatteita, saada töitä, viettää paljon iltoja ulkona porukalla, tutustua uusiin ihmisiin, tulla rakastetuksi, syödä vohveleita useammin, laittaa rahaa säästöön, hankkia uudet maiharit, sisustaa kaiken just eikä melkein, hakea ensimmäiset tatuointini, matkustaa Berliiniin (ja ehkä jonnekkin muualle myös), saada mun ihon kuntoon keinolla millä hyvänsä, lukea enemmän kirjoja, hankkiutua eroon kaikesta turhasta, motivoitua opiskelemaan, käydä mahdollisimman monella keikalla, jatkaa mun onnellisuusputkea, lenkkeillä säännöllisesti, kokeilla kasvissyöntiä ja käydä roadtripillä. 

kuvat weheartit // seuraa mua siellä @hennnie

2014/07/14

Did you get older doing nothing today?

PicMonkey CollagePicMonkey CollagePaljon asioita on ehtinyt tapahtua, miljoonia käänteitä tässä hassussa elämässä, mutta toisaalta silti kaikki on kuin ennenkin. En osaa kuvailla kaikkea sanoiksi, enkä välttämättä haluaisikaan.
Muutettiin mamman kanssa pienempään kämppään ja nyt mustakin muovataan esimerkillistä kerrostaloasujaa, sain uuden (ihan maailman parhaan) sängyn, oon jatkanut samaan malliin seikkailujani Helsingissä, heittänyt talviturkin, pyörähtänyt Turussa Ruisrokkailemassa (ihan maailman parhain viikonloppu), tehnyt pitkästä aikaa kivoja kirppislöytöjä, viettänyt liian vähän aikaa kotona ja tutustunut ihan hirveän moneen uuteen ihmiseen.
Siinä nyt ihan vain pari juttua mainitakseni.

Koska tällä hetkellä oon ihan täysin persaukinen ja bussikortti tyhjillään, niin mut on nyt tuomittu jumittamaan kotona pari päivää. Tuntuu etten osaa enää olla kotona, kun oon nyt jo hetken ollut aina enemmän tai vähemmän ihmisten ympäröimänä ja juoksemassa paikasta toiseen. Ehkä tää tekee mulle ihan hyvää, olla vaan ja välillä ajatellakkin jotain. Sellaisessa menovilskeessä sitä harvemmin ehtii uppoutumaan omiin ajatuksiinsa, sekin on kyllä tehnyt ihmeitä mulle! Kaikessa on puolensa, mutta nyt mä nautin yksinäisyydestäni, täytän ehkä viinilasin ja istun parvekkeelle fiilistelemään tätä kivaa kesäiltaa.

2014/06/16

Feels like we only go backwards

PicMonkey Collage
Pari hassua kuvaa viime lauantailta rakkaan pikkuveljeni rippijuhlista. Lauantai oli muutenkin kaikilla tavoin hyvä päivä, toi näissäkin kuvissa näkyvä hemaiseva hammasirvistys säilyi mulla varmaan ihan sinne aamun pikkutunneille saakka.
Lähettiin nimittäin pienellä porukalla illalla vielä ulos ja en oo oikeesti pitkään aikaan ollut niin onnellinen kuin siinä pienessä hiprakassa tanssilattialla joraillessa, samalla kun joku läikyttää mun nilkoille kaljaa. Toi nyt jotenkin kuulosti siltä että musta olis hiton kivaa kun ihmiset läikyttää juomia mun päälle... Ei nyt niinkään mut se nyt vaan kuuluu juttuun.
Jopa vielä silloin kun istuin yksin täpötäydessä yöbussissa kuulokkeet korvilla, taisin vieläkin vähän hymyillä. Tai viimeistään se hymy palas huulille takas kun astuin ulos bussista ja ulkona oli niin hiton kaunista, rauhallista ja hiljaista. Moikkasin mainostenjakajaa, joka ehkä vähän hämmenty törmätessään muhun (taas) aamukolmelta postilaatikoilla. Sitten kömmin peiton alle ihanaan lämpimään kainaloon ja totesin että mulla oli niiiin kiva päivä. Näitä lisää, kiitoooos!

2014/05/26

Tälläistä on ehkä olla nuori

IMG_3328
Päiväkirjan puolella on hiljasta, blogissa on hiljasta, jopa mun pään sisällä on suhteellisen hiljasta. Tällästäkö tää helppo ja mukava elämä on?? Oon vähän pettynyt, ihan siis vaan tän hiljasuuden kannalta. Kaikki on niin hyvin ettei ajatuksetkaan enää laukkaa entiseen malliin. Oon tunnetusti maailman suurin murehtija ja märehtijä, joten nyt kun ei hirveesti murheita löydy niin tuntuu vähän tyhjältä. Hyvällä tavalla. Kai.

Huhtikuu oli vähän vielä sellasta totuttelua kaikkeen siihen vapaa-aikaan mitä mulla yhtäkkiä oli, ja kieltämättä sitä tuntui olevan vähän liikaa. Muistan hyvin yhen päivän kun ruikutin äitille etten keksi yhtään mitään tekemistä ja päädyinkin ihan oikeesti vaan sänkyyn tuijottelemaan kattoa. Lenkkeilinkin aika paljon, ihan vaan tylsyyttäni.
Toukokuu onkin sit ollu astetta spontaanimpi. Oon jo tottunut siihen ettei mulla oo hirveesti sellasia pakollisia menoja, joten keksin sitten itse milloin mitäkin ohjelmaa ja samalla sit lähen kavereiden mukana pyörimään milloin minnekkin. Valehtelisin, jos väittäisin etteikö mulla olis ollu ihan hiton kivaa. Elän aika kirjaimellisesti hetkessä, en mä hirveesti viitsi edes suunnitella mitään kun fiilis kuitenkin ohjaa lopulta.
Vähän näyttää siltä että PMMP:n Kesäkaverit taitaa olla kerrankin ihan oikeesti kesän teemabiisi (!!!)

Ja koska en nyt sitten kuitenkaan ikinä saa aikaseks tarttua siihen oikeeseen kameraan, niin oon nyt viime aikoina vähän skarpannu instagramin puolella, joten jos sua kiinnostaa mitä puuhaan milloinkin niin löydät mut sieltä @hehenni !!! 

2014/05/09

Spring playlist

PicMonkey Collage
Youth Foxes
Matilda alt-J
Heimo Gasellit
Money The Drums
Late Night Foals
Sometimes Stockers!
Back Seat Atlas Genius
Another Love Tom Odell
Carried Away Passion Pit
Campfire Satellite Stories
Da Frame 2R Arctic Monkeys
No Sex For Ben The Rapture
Tyttövuodet Jenni Vartiainen
Latch (Acoustic) Sam Smith
I Need My Girl The National
Best Friend Foster The People
Free Rudimental feat. Emeli Sandé
I Wanna Get Better Bleachers
World On Fire The Royal Concept
Female Robbery The Neighbourhood
No Rest For The Wicked Lykke Li
Blue Jeans (RAC mix) Lana Del Rey
Gold On The Ceiling The Black Keys
Houdini (RAC mix) Foster The People
Love Is All I Got Feed Me & Chrystal Fighters

2014/04/28

Carried away

PicMonkey Collage PicMonkey Collage PicMonkey Collage PicMonkey Collage
1. Ostin elämäni ensimmäisen hatun joten pakollinen #selfie sen kunniaks! Kun sen kerran päähän uskalsin laittaa niin tuli vaan mietittyy et miksen oo opetellu käyttämään hattuja aikasemmin?? Pelastaa huonot hiuspäivät + vaatekriisit = näitä on pakko saada lisää.
2. Yks monista hyvistä aamuista yksin kotona, mustikoita ja uusin Trendi.
3. En osaa päättää onks avokadot pilannu vaiko sittenki pelastanu mun elämän. 
4. Kärppä ja aamujoogailut peilin edessä.
5. Hiirenkorvat on täällä!! Kesä!! Jess!!!
6. Kippis sunnuntain kunniaks ja valehtelematta on sitä kippistelty aika ahkerasti muidenkin päivien kunniaks. Ei tippa tapa...
7. Vihdoin ja viimein uudet lenkkarit, nää onki päässy yllättävän usein ihan kunnon lenkkikäyttöön ja pari kertaa mukavuudenhaluisena oon yhdistäny arkiasuihinkin. Ylivoimasesti kevään paras ostos.
8. Näin keväisin palaan kirjaston hyllyille notkumaan pitkästä aikaa ja talvitauon jälkeen pää lyö tyhjää, joten kotiin lähti nää takuuvarmat klassikot ja pari muuta varmaa lukunautintoa.

Heh, nää parit hassut räpsyt puhelimesta kertoo aika paljon mitä mun elämään kuuluu tällä hetkellä! Koneella roikkuessa lähinnä maratoonaan Gossip Girliä ja kamerakin lojuu jossain päin kämppää pölypeitteen alla. Oon sanonu varmaan miljoona kertaa miten kiva musta olis bloggailla useemmin ja paremmin, mut tällä hetkellä olosuhteet ei vaan anna periksi. Aikaa löytyis kyllä ja luultavasti innostustakin, mut kameramasennus jatkuu ja mun toistaseks käyttökelvoton läppäri vähän vaikeuttaa asioita. Ja rehellisesti sanoen, mulla on kyllä toisaalta aika kiire elää hetkessä ja nauttia tästä ihanasta keväästä. (Joo oon sairaan ärsyttävä kun jaksan vaan hehkuttaa noita loputtomiin, mutku niin se vaan on...) Epäilemättä te parit hassut lukijat siellä ymmärrätte kyllä, joten tää epäsäännöllinen ja epämääräinen bloggaus jatkukoon samaan malliin, palaillaan taas!

2014/04/06

Mä oon sopivasti onnellinen

Tuntuu hurjan epätodelliselta katsoa kalenteria ja huomata päivä toisensa jälkeen että me tosiaankin eletään jo huhtikuuta. Aika on tuntunut matelevan hitaammin kuin etanat, mutta toisaalta mietin että mihin ihmeeseen kuukaudet katoavat. Maanantaina sanoin hyvästit elämäni tärkeimmälle asialle viimeiseltä kymmeneltä vuodelta ja samana iltana kirjoitin kaksi vuotta sitten aloitetun päiväkirjani viimeisen sivun. Nyt olisikin täydellinen ajankohta ostaa uusi päiväkirja, sillä on sanomattakin selvää että elämäni tulee muuttumaan melkoisesti tän vaikeen päätöksen johdosta. Oikeestaan tässä parissa viikossa on ehtinyt tapahtumaan niin paljon erilaisia asioita että on vaikeaa olla kirjoittamatta niistä. Koska minä ainakin olisin nyt todella utelias tätä tekstiä lukiessani niin voisin listata pienen osan...

...olen onnistunut rikkomaan rakkaan puhelimeni näytön pieniksi pirstaleiksi, syönyt ulkona enemmän kuin mihin mulla oikeestaan olis varaa, kuunnellut mitä uskomattomampia elämäntarinoita ja kokemuksia, hymyillyt leveämmin kuin aikoihin, itkenyt enemmän kuin aikoihin muistellessani luistelu-urani parhaimpia hetkiä, halannut niin montaa eri ihmistä etten edes voisi yrittää laskea kaikkia, kääntänyt kahvihetkeni aamun sijasta iltaan, seikkaillut pitkin Helsingin öisiä katuja, unohtanut kaikessa kiireessä syödä moneenkymmeneen tuntiin, ostanut viimein kalenterin tälle vuodelle, ikävöinyt festareita (ja kesää), pessyt viimeinkin harmaanruskeat (eli joskus valkoiset) converseni, elänyt hetkessä, kumonnut vähän liian monta annosta alkoholia, yrittänyt kasailla edes jotenkin fiksua lukujärjestystä ens jaksolle, arvostanut yhä enemmän pieniäkin kivoja juttuja, syönyt avokadopastaa kyllästymiseen asti, käynyt ihan huippuja keskusteluja suunnilleen joka toisesta aiheesta mistä maailmassa vaan voi keskustella, kuten esimerkiksi erilaisten rakennusten arkkitehtuurista ja mäyräkoirista.

Nämä ja miljoonat muut tapahtumat ja pienet hetket ovat värittäneet mun muuten niin harmaansävyistä elämää. Mainitsin viime postauksessa rakastavani kevättä niin että itkettää ja se pätee edelleen. 
Samalla voin todeta etten tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mä aion jatkaa hetkessä elämistä ja mennä päivän kerrallaan. Aion tarttua mahdollisuuksiin, toteuttaa hassuja päähänpistoksia, samalla kuitenkin hoitaa pakolliset velvollisuudet, nauttia jokaisesta päivästä ja odottaa viikonloppuja kipeämmin kuin koskaan. 
IMG_8649IMG_8648 Onnellisia hetkiä viime kesän ruissista...

2014/03/13

Trying to be cool

IMG_3194 kopio kopio IMG_3134 kopio IMG_3130 kopio kopioHaluisin tällä hetkellä repiä pääni irti, sillä ensinnäkin näiden (ja kaikkien muidenkin kuvien) ottaminen oli ihan hirveetä taistelua mun vammaisen kameran kanssa ja sit vielä kun kaiken jälkeen lätkäsen ne tänne niin ne vähäisetkin tarkennukset ja värit on kadonnut taivaan tuuliin. Että siinäpä taas yksi syy miks postaustiheys on melkosen harva, uudelle kameralle olis tosiaan kipeesti tarvetta!!

Eniveis, mun piti tulla tarinoimaan vähän kuulumisia, mut tarkemmin ajatellen eipä mulle juuri mitään ihmeellistä kuulukkaan. Tollanen maailman söpöin kisuvauva kotiutu meille vajaa pari viikkoa sitten, enkä kotona ollessani oo paljoo muuta tehnykkään kuin leikkinyt tai pitänyt muuten vaan seuraa sille. Mammalomaahan ton kanssa tarvitsis kun kaikki yöunet pätkii pahasti kun toinen vaan haluis leikkiä kellon ympäri tai vaihtoehtoisesti nukkua naamalla/niskassa/kaulalla/päälaella/kainalossa/muualla muhun liimautuneena.  En kyllä valita kuitenkaan, enemmänkin oon yhä varmempi siitä että isona musta tulee vaan (hullu) kissanainen. Tää on lopun alkua...

Muutenkin mulle kuuluu aika hyvää, kevät on tuonut jokavuotiseen tapaansa muutoksen tuulia ja samalla aurinkoa mun elämään. Voisin oikeesti varmaan omistaa ens postauksen kokonaan kevään hehkutukselle ja kaikille ihanille asioille, ensimmäinen askel olis varmaan kameran ulkoiluttaminen joka jo se pelkästään vaatii multa aika paljon. Saa nähdä! Mut sen mä ainakin sanon että rakastan kevättä niin että itkettää.

2014/02/21

What's on my desk

Hmm, mites siinä näin kävi että heti seuraavassa postauksessa esittelen mun kirjotuspöytää kun vasta viime viikolla haaveilin sellaisesta? Oikee vastaus lienee että kun tällänen itsepäinen himohamstraaja lähtee kiertelemään kirppiksiä niin pitäähän sieltä jotain romuakin kotiin raahata. En voi sille mitään että materialismionnellisuus on parasta... IMG_3018 IMG_2969
First things  first eli elämäni  vempeleet, puhelin ja läppäri.  Mun elämä olis aika tylsää ilman näitä.IMG_2972
Lukematon määrä kaikenkarvaisia korviksia, joita ei siis tietenkään voi koskaan olla liikaa!
IMG_2967Ikean korista  kurkistaa pari kouluvihkoa, kalenterit, päiväkirja  ja muistivihkoja (kaikenlaisia listoja varten tietty). Plus penaali, lompakko ja silmälasit.  IMG_3015Seuraava hankinta olis sittenkin mukava tuoli tähän. Ihanimmalla viltillä tuoliksi naamioidut rakennustikkaat on vähän liian korkeet työskentelyyn. Toi lampulta näyttävä härveli on muuten oikeesti kynttiläsomiste, pimeellä varsinkin näyttää nätiltä kun tuolta varjostimen rakosista vilkkuu kynttilänvalo. Ah, hetken oon taas tyytyväinen tähän kämppään ja sen sekasikiösisustukseen.
Ps. Ens postauksessa lupaan fiilistellä jotain muutakin kuin sisustusjuttuja ja huonekaluja...