2013/08/24

After the moment


Oon kirjottanu tähän miljoona eri tekstiä, kaikenpituisia ja monista erilaisista näkökulmista. Ehkä tää fakta auttaa ymmärtämään miten paljon keksisin sanottavaa tästä kuvissa näkyvästä viikonlopusta.
Koko kesän, ellei jopa vuoden, odotetuin juttu. Ja vaikka mulla on tapana odottaa vähän liikoja ja liialla hypetyksellä pilaan fiiliksen monesta kivasta jutusta, niin tällä kertaa ne odotukset ei kyllä ollu yhtään liikaa. Festariromanssi jäi edelleen kokematta, mutta suoraan sanottuna ei se lopulta jaksa kiinnostaakaan.
Yksinkertaisesti pitämällä hauskaa ja nauttimasta kaikesta siitä festarifiiliksestä, sain kasaan melkoisen paketin ikimuistoisia juttuja. En tarvinnu niitä edellisvuoden ihan tykkejä lempparibändejä, en mitään älytöntä riehumista tai yoloilua, en yhtään isompaa kaveriporukkaa, en enempää rahaa tai muutakaan materiaa. Mä pärjäsin paremmin ku hyvin niillä eväillä mitä mulla oli.
Ens kesässä odotan jälleen eniten festareita, ehkä Ruissalo kutsuu neljännen kerran peräkkäin, ehkä heittäydyn villiksi ja kokeilen jotain muuta. Joka tapauksessa tälläsiä kokemuksia mä tarviin elääkseni.
Tarviin niitä ihan yhtä paljon kesällä siinä hetkessä kuin talvella muistoja fiilistellessä.

2013/08/21

...and that's who i am

Kasasin tälläsen postauksen aikoinaan vanhaan blogiin ja sitä käytiin yllättävänkin paljon kurkkimassa. Itsekin oon tykänny lukea muiden blogeista samankaltaisia juttuja, joten aattelin että jospa toteuttaisin tän uudelleen vähän suuremmassa mittakaavassa. Tällä kertaa yritin laittaa vähän sellasia pieniäkin juttuja joita kaikki ei ehkä vielä tienneetkään musta!
Laiskuus on viime aikoina ollut hirmuisen suuri ja siksi tämä hiljaisuus jälleen, tietokoneen laturi on siis saapunut ja oma rakas on taas ollut kovassa käytössä. Vielä kun sais sen kameranki liimattua edes joskus sinne kätöseen. Lisätään listaan siis vielä että oon uskomattoman laiska ja välillä vaatii ihan hirveesti että saan asioita aikaseks... (tää on kyllä varmaan kaikille harvinaisen selvää :-D)

2013/08/06

On niin helppoo olla onnellinen

Mä oon tajunnut puolen vuoden aikana etten tarvii mitään isoja ja huikeita asioita ollakseni onnellinen.
Aikasemmin mä olin kelannut että tarvitsisin. Että en vois olla onnellinen ennen kuin mulla on asia x tai oon saavuttanu asian y.
Jos luetellaan että tähänkään päivään mennessä mulla ei ole esimerkiksi timmiä kroppaa, haluamaani koulupaikkaa, loistavaa kymppiriviä todistuksessa, poikaystävää, pitkiä hiuksia, täydellistä ihoa, tosi paljon kavereita, erityisemmin rahaa, ei huikeita tapahtumia odotettavana, eikä mua edelleenkään kutsuta hirveesti mihinkään. Mitä sitten?
Voi kyllä, mä joskus vielä ajattelin että esimerkiksi noi olis sellasia mitä tarviin ollakseni onnellinen.
Onneks todistin itteni vääräks. En tarvii mitään noista, enkä mitään muutakaan vastaavaa. Oon tarvinnu ainoastaan hurjasti optimistisuutta, hymyilyä, päättäväisyyttä ja unelmia.
Ja näin oon pärjännyt paremmin kuin hyvin! Tällä hetkellä toivon vain enää maailman eniten onnistuvani säilyttämään tän tunteen. Onnellisuus itsessään on jo hiton hyvä syy olla onnellinen.
Niin ja yllä olevissa kuvissa oon muuten myöskin onnellinen, vaikka oonkin just herännyt (yksin), väsynyt, hiukset likaisina, meikittä, syöny edellisenä päivänä ihan liikaa suklaata, sotkenu yöllä sekä huoneen että unirytmin. Ja vaikka onkin maanantai.