2014/10/29

All the memories are calling me back

berlin10berlin12berlin13
Yks tunnelmallisimmista illoista Berliinissä, kun istahdettiin pitkän päivän jälkeen bisselle ja hiton juustoisille nachoille. Jalkoja särki, väsytti, eikä toi bissekään oikeen tahtonut maistua mulle, mut siinä kotikulmilla istuskellessa tuntui silti onnelliselta. Terassilla soi nostalgisia fiilisbiisejä, oli kynttilöitä ja valoja kaiken sen pimeyden keskellä. 
Tavallaan harmittaa, ettei nautittu tälläisistä terassi-illoista enempää, koska näitä ei taas ennen ensi kevättä tuu harrastettua edes täällä kotisuomessa. Toisaalta, meillä oli niin kivoja iltoja ihan vain majapaikassa porukalla kalsarikännätessä, kaduilla haahuillessa ja uskomattomammissa kemuissa silmät kiinni tanssiessa. Pahin ikävä Berliiniin on jo ehkä helpottanut, mutta silti tota reissua tulee kelailtua lähes kyynel silmäkulmassa joka ikinen päivä. 
En osaa vieläkään selittää itselleni tai muille mikä siinä paikassa oikein oli. 

Ja pieni varoituksen sana, nimittäin saatte täällä blogissakin vielä kuunnella ja katsella näitä fiiliksiä vielä ainakin kolmen postauksen verran, sillä jostain kumman syystä kivoja kuvia löytyy vielä jonkun verran jaettavaksi! Ja jos olin tuolla laiska kameran kanssa, niin täällä kotonahan oon sitten täysin aikaansaamaton, plus mun elämä on semitylsää ja siitä ei hirveesti oo just nyt ajatuksia jaettavana. Koitetaan kestää! 

2014/10/22

There is a wall that runs right through me

berlin2 berlin1
➤ Bloc Party - Kreuzberg

Kotona jälleen. Tosin en oo ihan varma haluanko enää kutsua tätä paikkaa kodikseni. Berliini oli kaikkea mitä toivoinkin ja vielä vähän enemmän. 
Miten niin hirveän suuri ja ennestään tuntematon kaupunki voikaan tuntua niin kotoisalta? Vaikka eksyimme miljoonille kaduille ilman havaintoakaan siitä mihin mennä, tuntui silti että silti olit turvassa eikä oikeastaan ollut väliä mihin päätyisit. Se kaupunki pakahdutti sydämeni joka päivä monta kertaa uudelleen ja nyt Suomeen palatessa tuntuu siltä ettei mikään enää tunnu miltään. On vain tyhjä aukko sisälläni, jonka vain Berliini voi täyttää sinne palatessani. 
En ole kiertänyt maailman ympäri, enkä kolunnut satoja tuntemattomia kaupunkeja, mutta silti uskallan väittää että löysin kertaheitolla ikuisen lempparikaupunkini. Tai vähintäänkin yhden niistä, kuka tietää. Enkä muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni niin vapaaksi, kun hiukset tuulessa hulmuten pitkin Berliiniä pyöräillessäni. Nyt tuntuu tyhjältä, pelottaa että unohdan kaikki ne fiilikset joita tuolla ollessani koin. Niitä on nimittäin hankala ikuistaa millään tavoin.

2014/10/07

#vainkissajutut


PicMonkey Collage PicMonkey Collage PicMonkey Collage
Täällä blogin puolella tätä mun kattia on vilahdellut aika vähän siellä sun täällä, joten nyt päätin omistaa silmäterälleni kokonaisen postauksen! Mun mielestä kuvat kertoo paremmin kuin tuhat sanaa, mut aattelin silti kirjotella pienet kuvatekstit tähän mukaan.

1. & 2. Nää kuvat on ihan siltä ekalta viikolta kun saatiin vauva meille kotiin! Nukkuminen oli se juttu, ja mieluiten tietenkin mun jossain ruumiinosassa kiinni.
3. Tässä Pipan aamuvenyttelyitä, jotka varmaan on jokaiselle kissanomistajalle tuttuja. Tää kuuluu edelleen aamurutiineihin tai muuten kun unilta herää.
4. Perinteinen aamu meillä. Herään päivittäin siihen että kissa on jossain päin mun sänkyä hurisemassa, yleensä edelleen esim. mun kyljessä kiinni.
5. Joku epätoivoinen kiipes ikkunan sisään huutamaan... Yks jännittävimmistä jutuista on ehdottomasti kaikki ulkona oleva, joten ikkunoista ja ovista yritetään juosta ulos seikkailemaan jatkuvasti. Nää meidän kämpän ikkunat onki aika kätevät tollaseen maisematutkiskeluun kun sinne mahtuu kömpimään sisään! Tän lähemmäs niitä lintuja ei yleensä pääse.
6. Tässä yhdet päiväunet viime keväältä, kuten totuttua niin kisu tietenkin iholla.
7. Nyt maanantaina lähdettiin kirpeään syysilmaan ihmettelemään. Aina välillä käydään palleron kanssa ulkona, valjaissa ja hihnassa kiinni tietenkin. Tää on niin jännää puuhaa et luulen et kissan puolesta tätä vois harrastaa useemminkin!
8. Joku ei vaan oo syntynyt linssiludeks, taas yks epäonnistunut selfie meiltä kahelta :-(
9. Siihen simahti. Tätä joka paikkaan nukahtelua tapahtui ihan jatkuvasti erityisesti silloin ekoina kuukausina. Nyt se on vähän laantunut mut edelleen näitäkin sattuu silloin tällöin.

2014/10/01

Feel the fear and do it anyway

Täsmälleen kahden viikon päästä istun lentokoneessa seuranani yks mun parhaista ystävistä ja sellainen hirveä innostusjännityspaniikkikutkutus mahan pohjassa.
Edessä on kuusi yötä ja seitsemän päivää seikkailua molemmille ennestään tuntemattomassa kaupungissa. Myös majoittuminen mitä luultavammin tapahtuu tuntemattomien ihmisten sohvilla tai parhaassa tapauksessa makuupusseissa lattioilla.
Tää on meille molemmille ihan uutta ja jännittävää, siksi ehkä vähän pelottavaakin. Mutta hyvällä ja ihan helvetin piristävällä tavalla. Just tälläistä mä oon kaivannut jo pitkään, en vaan uskonut että tää olis mahdollista oikeesti saada onnistumaan näin nopeasti.
PicMonkey CollageMatkakohteenahan on siis se paljon hehkutettu, huikea Berliini. Tästä ei tarvinnut ees keskustella, vaan koko idea lähti siitä että molemmat vaan yksinkertasesti on pitkään jo halunnut päästä kyseiseen kaupunkiin. Ollaan vähän huonoja suunnittelemaan tai lähinnä toteuttamaan suunnitelmia, joten lähdetään avoimin mielin ja aika vähillä odotuksilla reissuun. Ei siis olla väsätty mitään tarkkoja aikatauluja tai päiväsuunnitelmia, vaan lähdetään lähinnä seikkailemaan ja katsotaan mitä kyseisellä kaupungilla on just meille tarjottavana.

Oon samalla ihan sairaan täpinöissäni enkä malttais enää odottaa, mutta toisaalta sitä ei ehkä ihan tajua että me ollaan ihan oikeesti lähössä Berliiniin ja vielä ihan vaan kahdestaan. Jännitän samalla tätä reissua ihan hirveesti, sillä se on monella tavalla sellaista omalta mukavuusalueelta poistumista. Mutta sitä mä kaipaan, sitä mä tarvitsen. Ihan niinku me kaikki. Parhaat kokemukset yleensä syntyy just silloin kun uskaltaa vaan vaikka vähän pelottaiski.
PicMonkey CollageTän reissun myötä mun vuoden bucket list tyhjenee taas parilla kohdalla, ja tsekkasin muuten viime viikolla sen tilanteen noin muutenkin ja tällä hetkellä yliviivattuna on tasan puolet niistä jutuista joita oon halunnu kokea ja saavuttaa. Tätä vuotta on jäljellä vielä vajaat sata päivää, joten vielä löytyy aikaa toteuttaa niitä juttuja! Vuoden lopuks kokoon varmaan tännekkin sellasen pienen yhteenvedon siitä listasta. Mielenkiintosta huomata mitä kaikkea vuodessa onkaan ehtinyt sattua ja tapahtua!