Yks tunnelmallisimmista illoista Berliinissä, kun istahdettiin pitkän päivän jälkeen bisselle ja hiton juustoisille nachoille. Jalkoja särki, väsytti, eikä toi bissekään oikeen tahtonut maistua mulle, mut siinä kotikulmilla istuskellessa tuntui silti onnelliselta. Terassilla soi nostalgisia fiilisbiisejä, oli kynttilöitä ja valoja kaiken sen pimeyden keskellä.
Tavallaan harmittaa, ettei nautittu tälläisistä terassi-illoista enempää, koska näitä ei taas ennen ensi kevättä tuu harrastettua edes täällä kotisuomessa. Toisaalta, meillä oli niin kivoja iltoja ihan vain majapaikassa porukalla kalsarikännätessä, kaduilla haahuillessa ja uskomattomammissa kemuissa silmät kiinni tanssiessa. Pahin ikävä Berliiniin on jo ehkä helpottanut, mutta silti tota reissua tulee kelailtua lähes kyynel silmäkulmassa joka ikinen päivä.
En osaa vieläkään selittää itselleni tai muille mikä siinä paikassa oikein oli.
Ja pieni varoituksen sana, nimittäin saatte täällä blogissakin vielä kuunnella ja katsella näitä fiiliksiä vielä ainakin kolmen postauksen verran, sillä jostain kumman syystä kivoja kuvia löytyy vielä jonkun verran jaettavaksi! Ja jos olin tuolla laiska kameran kanssa, niin täällä kotonahan oon sitten täysin aikaansaamaton, plus mun elämä on semitylsää ja siitä ei hirveesti oo just nyt ajatuksia jaettavana. Koitetaan kestää!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti