2014/04/06

Mä oon sopivasti onnellinen

Tuntuu hurjan epätodelliselta katsoa kalenteria ja huomata päivä toisensa jälkeen että me tosiaankin eletään jo huhtikuuta. Aika on tuntunut matelevan hitaammin kuin etanat, mutta toisaalta mietin että mihin ihmeeseen kuukaudet katoavat. Maanantaina sanoin hyvästit elämäni tärkeimmälle asialle viimeiseltä kymmeneltä vuodelta ja samana iltana kirjoitin kaksi vuotta sitten aloitetun päiväkirjani viimeisen sivun. Nyt olisikin täydellinen ajankohta ostaa uusi päiväkirja, sillä on sanomattakin selvää että elämäni tulee muuttumaan melkoisesti tän vaikeen päätöksen johdosta. Oikeestaan tässä parissa viikossa on ehtinyt tapahtumaan niin paljon erilaisia asioita että on vaikeaa olla kirjoittamatta niistä. Koska minä ainakin olisin nyt todella utelias tätä tekstiä lukiessani niin voisin listata pienen osan...

...olen onnistunut rikkomaan rakkaan puhelimeni näytön pieniksi pirstaleiksi, syönyt ulkona enemmän kuin mihin mulla oikeestaan olis varaa, kuunnellut mitä uskomattomampia elämäntarinoita ja kokemuksia, hymyillyt leveämmin kuin aikoihin, itkenyt enemmän kuin aikoihin muistellessani luistelu-urani parhaimpia hetkiä, halannut niin montaa eri ihmistä etten edes voisi yrittää laskea kaikkia, kääntänyt kahvihetkeni aamun sijasta iltaan, seikkaillut pitkin Helsingin öisiä katuja, unohtanut kaikessa kiireessä syödä moneenkymmeneen tuntiin, ostanut viimein kalenterin tälle vuodelle, ikävöinyt festareita (ja kesää), pessyt viimeinkin harmaanruskeat (eli joskus valkoiset) converseni, elänyt hetkessä, kumonnut vähän liian monta annosta alkoholia, yrittänyt kasailla edes jotenkin fiksua lukujärjestystä ens jaksolle, arvostanut yhä enemmän pieniäkin kivoja juttuja, syönyt avokadopastaa kyllästymiseen asti, käynyt ihan huippuja keskusteluja suunnilleen joka toisesta aiheesta mistä maailmassa vaan voi keskustella, kuten esimerkiksi erilaisten rakennusten arkkitehtuurista ja mäyräkoirista.

Nämä ja miljoonat muut tapahtumat ja pienet hetket ovat värittäneet mun muuten niin harmaansävyistä elämää. Mainitsin viime postauksessa rakastavani kevättä niin että itkettää ja se pätee edelleen. 
Samalla voin todeta etten tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mä aion jatkaa hetkessä elämistä ja mennä päivän kerrallaan. Aion tarttua mahdollisuuksiin, toteuttaa hassuja päähänpistoksia, samalla kuitenkin hoitaa pakolliset velvollisuudet, nauttia jokaisesta päivästä ja odottaa viikonloppuja kipeämmin kuin koskaan. 
IMG_8649IMG_8648 Onnellisia hetkiä viime kesän ruissista...

4 kommenttia :

  1. Anonyymi6/4/14 22:46

    Lopetitko luistelun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin pääs käymään!

      Poista
  2. Anonyymi7/4/14 23:18

    Hui ku tuli haikea olo sun postauksesta! Haluutko avata sun lopettamispäätöstä? Aina jotenki harmillista kun joku joutuu luopumaan jostain tärkeästä. Ihanaa kevättä sulle! ja kyllä se kesä sieltä tulee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, haikeeltahan toi lopettaminen tietty tuntui mutta tiedän tehneeni oikeen ratkasun, sillä en vaan ollut enää kovin onnellinen kaiken stressin ja kiireen keskellä. Tuun aina kaipaamaan jäälle mut kyllä tää elämä kuitenkin paremmalta maistuu näin! Postauksen fiilikselläkin hain ehkä just sitä et luopumisista huolimatta oon saanut tilalle paljon kaikkea ihanaa ja että kaikessa on aina puolensa. Kiitos kommentista ja samoin kivaa kevättä sinnekkin :-)

      Poista