Stressitasot ja vitutuskäyrät hipoo välillä pilviä, univelka painaa taakkana selässä, aika loppuu kesken ja minä haluaisin vain hetken itselleni. Etsin jatkuvasti onnellisuutta ja hyviä asioita kaiken tämän pimeyden keskeltä. Toisinaan onnistun, toisinaan en.
Tänään kuitenkin oli kertakaikkiaan onnistunut päivä; en myöhästynyt yhdestäkään bussista, töissä oli kerrankin aikaa kaikkeen, koulussa panostin päivän ainoalla kurssilla, silmälasit löysivät tiensä kotiin, ostin äidille pienen synttärilahjan ja illalla söin maailman parasta lohisalaattia. Tykkään myös hurjasti siitä faktasta että ehdin kuvata nämä pari kuvaa ja postata viimein!
Elämä on tällä hetkellä ihan rehellisesti todella rankkaa, välillä sitä vaan toivois pientä hengähdystaukoa kaikesta ja sen lisäksi syliä johon vois iltojen pimetessä käpertyä.
Siispä odotan jo hieman kevättä, jolloin voin vihdoin huokaista helpotuksesta ja todeta selvinneeni tästäkin lukuvuodesta. Lisäksi tiedän kiittäväni itseäni vielä vuosienkin päästä kaikesta tästä taistelemisesta, sillä niinhän se menee että lopussa kiitos seisoo :-)
Oi että mikä teksti, loi taas valoa minunkin kamalan rankkaan syksyyn.. Jotenki sitä vaan just ajattelee, että ihanaa kohta on kevät ja askelen lähempänä taas kesää ja vapautta. :D Tähän vuodenaikaan on kyllä niin kova totuttautuminen, liian aikasin pimenevät illat tai oikeestaan päivät ja kylmyys huiui, sen lomassa sitte kouluki pitäis jaksaa ahertaa! Ihania syyspäiviä sulle, ja tsemppiä kaikkeen! :) Saako muuten kysyä missä oot töissä ja koulussa? lukiossa tms? Sun postauksia aina niin mukava lukea! :)
VastaaPoista-Katsu
Kiitos hurjasti, ihana kuulla että tykkäät ja tietenkin tsemppiä sinne myös! :-)
PoistaOon koulussa Eiran aikuislukiossa, jossa siis iltapäivisin käyn hengailemassa ja aamut sitten kuluu hohdokkaasti siivoojan duunissa.