Eniveis, mun piti tulla tarinoimaan vähän kuulumisia, mut tarkemmin ajatellen eipä mulle juuri mitään ihmeellistä kuulukkaan. Tollanen maailman söpöin kisuvauva kotiutu meille vajaa pari viikkoa sitten, enkä kotona ollessani oo paljoo muuta tehnykkään kuin leikkinyt tai pitänyt muuten vaan seuraa sille. Mammalomaahan ton kanssa tarvitsis kun kaikki yöunet pätkii pahasti kun toinen vaan haluis leikkiä kellon ympäri tai vaihtoehtoisesti nukkua naamalla/niskassa/kaulalla/päälaella/kainalossa/muualla muhun liimautuneena. En kyllä valita kuitenkaan, enemmänkin oon yhä varmempi siitä että isona musta tulee vaan (hullu) kissanainen. Tää on lopun alkua...
Muutenkin mulle kuuluu aika hyvää, kevät on tuonut jokavuotiseen tapaansa muutoksen tuulia ja samalla aurinkoa mun elämään. Voisin oikeesti varmaan omistaa ens postauksen kokonaan kevään hehkutukselle ja kaikille ihanille asioille, ensimmäinen askel olis varmaan kameran ulkoiluttaminen joka jo se pelkästään vaatii multa aika paljon. Saa nähdä! Mut sen mä ainakin sanon että rakastan kevättä niin että itkettää.


Ikean korista kurkistaa pari kouluvihkoa, kalenterit, päiväkirja ja muistivihkoja (kaikenlaisia listoja varten tietty). Plus penaali, lompakko ja silmälasit.
Seuraava hankinta olis sittenkin mukava tuoli tähän. Ihanimmalla viltillä tuoliksi naamioidut rakennustikkaat on vähän liian korkeet työskentelyyn. Toi lampulta näyttävä härveli on muuten oikeesti kynttiläsomiste, pimeellä varsinkin näyttää nätiltä kun tuolta varjostimen rakosista vilkkuu kynttilänvalo. Ah, hetken oon taas tyytyväinen tähän kämppään ja sen sekasikiösisustukseen.