What's on my desk

Hmm, mites siinä näin kävi että heti seuraavassa postauksessa esittelen mun kirjotuspöytää kun vasta viime viikolla haaveilin sellaisesta? Oikee vastaus lienee että kun tällänen itsepäinen himohamstraaja lähtee kiertelemään kirppiksiä niin pitäähän sieltä jotain romuakin kotiin raahata. En voi sille mitään että materialismionnellisuus on parasta...
First things  first eli elämäni  vempeleet, puhelin ja läppäri.  Mun elämä olis aika tylsää ilman näitä.
Lukematon määrä kaikenkarvaisia korviksia, joita ei siis tietenkään voi koskaan olla liikaa!
Ikean korista  kurkistaa pari kouluvihkoa, kalenterit, päiväkirja  ja muistivihkoja (kaikenlaisia listoja varten tietty). Plus penaali, lompakko ja silmälasit.  Seuraava hankinta olis sittenkin mukava tuoli tähän. Ihanimmalla viltillä tuoliksi naamioidut rakennustikkaat on vähän liian korkeet työskentelyyn. Toi lampulta näyttävä härveli on muuten oikeesti kynttiläsomiste, pimeellä varsinkin näyttää nätiltä kun tuolta varjostimen rakosista vilkkuu kynttilänvalo. Ah, hetken oon taas tyytyväinen tähän kämppään ja sen sekasikiösisustukseen.
Ps. Ens postauksessa lupaan fiilistellä jotain muutakin kuin sisustusjuttuja ja huonekaluja...

Decoration wanties for spring

Kevät on muutosten aikaa ja täällä kaipailtais jo kovasti muutosta sisustukseenkin. Sellasia pienempiä ekaks toteutettavia hankintoja on varmaan verhot, matto ja jotain tauluja tai muuta vastaavaa täytettä tyhjälle seinälle. Myös kukkia voisin yrittää pitää elossa sitten keväämmällä.

Olisin maailman onnellisin tyttö jos löytäisin vaikkapa kirppikseltä myös kivan seinäpeilin, kirjotuspöydän ja jalkalampun. Oon nimittäin todella kyllästyny kattelemaan tota ikivanhaa peilikaapin ovea, jäätävän rumaa kattolamppua ja tekis ihan hyvää siirtää koneella hengailu, syöminen, kirjottaminen ja koulujutut kirjotuspöydälle tän ainaisen sängyssä asumisen sijasta. 

Tällä hetkellä mulla ei kyllä ole aikaa (eikä rahaa) alkaa metsästämään tai toteuttamaan tälläsiä, mut jospa tässä parin kuukauden sisään! Inspiroituminen ja projektin suunnittelu on yks kivoimmista vaiheista kuitenkin, joten toistaseks jatkan sitä.

Tässä samalla on hyvä ilmoittaa että blogin talvihorroksen ei pitäisi kestää enää kovin kauaa, tuun kertomaan lisää kuulumisia kuvineen kunhan vaan ehdin :-) 

Changing of the seasons

Blogsu on taas saanut osakseen pieniä muutoksen tuulia. Lueskelin mun postauksia läpi, ajauduin maailman pahimpaan blogikriisiin ja laitoin sen kummemmin miettimättä koko roskan piiloon. Mua rupes turhauttamaan kaikki omat tekstit ja niiden ailahtelevaisuus. Vähän aikaa sitten tuntu hyvältä idealta avautua asioista ja kirjotella hetken mielijohteesta juttuja bloginkin puolelle, mutta yhtäkkiä en ookkaan ihan niin varma. Mulla on päiväkirja sitä varten, eikä ketään jaksa kiinnostaa jatkuva jeesustelu.

Haluun pitää tän blogitouhun kuitenkin sellasena kasuaalina ja positiivisena, mutta silti aitona ja mun näköisenä.

Pientä raikastusta on kokenut myös niin hiukset, kuin rakas kotikolokin. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin, jee!

Love like this won't last forever (hope so)

Oon suorastaan järkyttyny siitä etten muistanut vaihtaneeni blogin ulkoasua tai varsinkaan noita linkkivärejä, just kun suunnitelmana oli tulla postaamaan tälläsiä kuvia ja kertomaan uudesta lemppariväristäni. 

Noh, kaikkihan alkoi siitä kun löysin muutama päivä takaperin verhokaapista ton keskimmäisessäkin kuvassa näkyvän verhon ja tuumasin että tätä väriä ei ookkaan vielä huoneessa nähty. Sitten löysin tietenkin loppumattomasta kynttilävarastostamme sopivat kaverukset ja kahvinkin hörppäsin hienosti mätsäävästä muumimukista. (Samana päivänä nämä kaikki ja illalla tajusin että mullahan oli täsmälleen samanväriset alusvaatteetkin vieläpä.) 

Eikä unohdeta että myös puhelimen taustakuvana on liilaa kaikissa maailman sävyissä ja ostin torstaina liilan paidan, joka taitaakin olla värimaailmaltaan ainut laatuaan meitsin vaatekaapissa. Suunnittelin myös että liilaa kynsilakkaa on pakko saada. Ja arvatkaa olinko onnellinen kun heräsin todellisuuteen että mun 3 vuotta vanha marimekon penaalikin on yhtä tiettyä kivaa väriä.

Niin, kaikki ei sittenkään ehkä alkanut siitä verhosta... Se on aika varmasti alkanut paljon aikasemmin ja luultavasti ehkä tän ulkoasumuutoksen myötä jumittunut mun alitajuntaan. Tää koko juttu on uskomattoman naurettavan huolestuttava, mä kun harvemmin mistään väristä innostun näin kovasti. Enkä olis ikinä uskonu että varsinkaan tän värin kanssa niin kävis. 

Tosiaan mun piti kertoa kuulumisia ja muuta mukavaa eli tarinoida jostain ihan muusta mutta näköjään tää väri nyt hallitsee mun elämää ihan täysin.