Our minds are troubled by the emptiness

Jostain syystä tää aika edellisen postauksen kirjottamisesta tuntuu ikuisuudelta. Pitkiähän nää mun postausvälit on nykyisin aina, mut ehkä siitä syystä se tuntuu nyt pidemmältä kun ei oo tullu puuhailtua niin ahkerasti asioita kuin keväällä ja kesällä.

Tässä välissä oon kuitenkin ehtinyt sairastaa pakolliset tapposyysflunssat pois alta ja potea kokonaisvaltaista elämänkriisiä. Myös toi sää on yllättäen vaihtunut ihan kertaheitolla syksyiseksi ja lehdet tuntuvat putoilevan maahan nopeammin kuin huomaankaan.

Kuitenkin kaikkien turhien arkipäivien keskellä oon onnistunut luomaan edes jotain rutiinihommia. Joka aamuiseksi tavaksi on taas tullut keittää kahvit heti ensimmäisenä kun sängystä ylös pääsen. Sen sijaan läppäriä en oo avannu heti aamusta pitkään aikaan.
Koneelle istahdan vasta päivemmällä tai joskus jopa illemmalla kun oon hommaillut jotain hyödyllistä tai vähemmän hyödyllistä; siivonnut, tiskannut, käynyt suihkussa, laittautunut, näppäillyt työhakemuksia, käynyt kaverin kanssa kahvilla, kiertänyt kirppiksiä, pitänyt mummille seuraa ja/tai syönyt liikaa pullaa jne.
Ihan kivoja tapoja sanoisin! Koska edelleen jollain tavalla tää blogitouhu innostaa, niin hyvä lisä olis tietenkin välillä ottaa se kamera käteen ja kerätä matskua arkistoihin ja samalla tänne. Tänkin postauksen pari hassua kuvaa on sieltä arkistojen kätköistä vuoden takaa syksyltä.

Lähitulevaisuudessa on monta juttua tehtävänä ja odotettavana, niistä haluun kuitenkin tarinoida erikseen toisessa postauksessa! Oon ihan sairaan innoissani ja jokavuotinen syysmasennus tuntuu olevan piilossa tällä kertaa. Nyt kuitenkin jatkan muuta hääräilyä eli tällä kertaa vuorossa olis ihan jäätävän tiskikaaoksen purkamista, kuulemisiin!

Favourites

Oon ihan naurettava syksyfiilistelijä, niinku varmaan joka toinen tän maailman ihmisistä tuntuu olevan. Syksyisin kummiskin oleilen kotona entistäkin enemmän, alan taas juomaan teetä (ja kahvia tietenkin aamuisin) ja inspiroidun kaikesta mihin törmään. Niin ja unohtamatta sitä perinteistä syksyistä ajatusta "nyt mä alotan puhtaalta pöydältä ja muutun niin ja näin blaablaa..." :-D
Mikä siinä on että yks hiton vuodenaika voi saada ajatukset rullaamaan ihan uudella tahdilla?
Viime viikollakin vaihdoin huoneen syksyjärjestykseen (??) ja pari viikkoa sitten oon ehtinyt jo vaihtaa vaaterekistä mekot ja kesähepeneet pois ja kaivaa neuleet esille. Sen lisäks mulla on koko ajan hirvee hinku kirppistelemään. Haluun kehittää mun tyyliä astetta enemmän mun näköseks ja tietty syksysemmäks. Voihan se olla että tää hirvee inspispuuska ja syksyfiilis vaikuttaa tänne bloginkin puolelle, mut musta tuntuu että aina kun kirjotan tän tyylisen lauseen tänne julkaistavaks niin käykin just päinvastoin. No, hankala mennä arvuuttelemaan, kai se jää vaan nähtäväks!

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Öisin lempipuuhaani nukkumisen ohella on huoneeni isolla ikkunalla istuminen. Laitan jotain lämmintä päälle, kuulokkeet korville ja uppoudun ajatuksiini. Joskus taivaalla näkyy ukkospilviä ja salamoita, joskus tähtiä.

Siinä istuessani jään pohtimaan kaikkea mitä en päivän aikana ole vielä ehtinyt käymään päässäni läpi. Kai se on jotenkin terapeuttista ja ihan hiton rauhoittavaa. Vaikka viime aikoina olen tunnustanut olevani aika ihmisriippuvainen, niin siinä istuessani muistan myös miten toisinaan on hyvä olla yksin.

Siispä päätin että tänään pysähdyn ihan yksin johonkin kahvilaan, istun ikkunapöytään ja vuorotellen luen kirjaa ja katselen ohikulkevia ihmisiä. En muista milloin olisin viimeksi juonut kahvini yksin, enkä muista milloin olisin viimeksi uppoutunut lukemaan kirjaa. 

Mun ympärille on keräytynyt ihan hirveästi erilaisia ihmisiä ja samalla on tietenkin syntynyt yhtä monta erilaista ihmissuhdetta. On ihmisiä, joista en tunnu tietävän vielä tarpeeksi ja sitten on niitä, joista välillä tunnun tietäväni jo liikaa. Niin naurettavalta kuin se mulle kuulostaakin, niin nää ihmiset mun elämässä tekee mut ihan hirveän onnelliseksi. Parin vuoden takainen yksinäisyydestään nauttiva minä suorastaan järkyttyisi siitä millainen musta on tullut. 

Oon vahvasti sitä mieltä että jokainen ihmissuhde tässä elämässä opettaa jotain. Kaikki ne kasvattaa sua ihmisenä, ihan vaan senkin takia että mun mielestä jokaiselta ihmiseltä itseltään oppii aina jotain uutta. Tai ainakin mä? En sitten tiedä onko tää vaan mun päässä. 

Haluaisin kirjoittaa niin paljon tarinoita elämästäni ja kohtaamisista kesällä. Olen kokenut niin huikean hienoja hetkiä, syvällisiä keskusteluja, outoja sattumuksia, hassuja tilanteita ja ikimuistoisia päiviä. 

Mutta ehkä joku toinen kerta, nyt pääpointtini oli kuitenkin tulla kertomaan ikkunalla syntyneitä ajatuksiani, siitä siis miten hyvä on joskus rauhoittua kotiin ja antaa ajatusten laukata musiikin pauhatessa. Ihmiset ympärillämme tekee meistä osaksi sen keitä olemme, mutta mun on ainakin hyvä muistuttaa itseäni välillä että hei, lopulta olemme kuitenkin yksin.