Haaveita & suunnitelmia loppuvuodelle

Haluaisin muuttaa omaan kotiin, oppia syömään aamupalan joka aamu, pukeutua paremmin, ostaa uusia luottovaatteita, saada töitä, viettää paljon iltoja ulkona porukalla, tutustua uusiin ihmisiin, tulla rakastetuksi, syödä vohveleita useammin, laittaa rahaa säästöön, hankkia uudet maiharit, sisustaa kaiken just eikä melkein, hakea ensimmäiset tatuointini, matkustaa Berliiniin (ja ehkä jonnekkin muualle myös), saada mun ihon kuntoon keinolla millä hyvänsä, lukea enemmän kirjoja, hankkiutua eroon kaikesta turhasta, motivoitua opiskelemaan, käydä mahdollisimman monella keikalla, jatkaa mun onnellisuusputkea, lenkkeillä säännöllisesti, kokeilla kasvissyöntiä ja käydä roadtripillä. 

kuvat weheartit // seuraa mua siellä @hennnie

Did you get older doing nothing today?

Paljon asioita on ehtinyt tapahtua, miljoonia käänteitä tässä hassussa elämässä, mutta toisaalta silti kaikki on kuin ennenkin. En osaa kuvailla kaikkea sanoiksi, enkä välttämättä haluaisikaan.
Muutettiin mamman kanssa pienempään kämppään ja nyt mustakin muovataan esimerkillistä kerrostaloasujaa, sain uuden (ihan maailman parhaan) sängyn, oon jatkanut samaan malliin seikkailujani Helsingissä, heittänyt talviturkin, pyörähtänyt Turussa Ruisrokkailemassa (ihan maailman parhain viikonloppu), tehnyt pitkästä aikaa kivoja kirppislöytöjä, viettänyt liian vähän aikaa kotona ja tutustunut ihan hirveän moneen uuteen ihmiseen.
Siinä nyt ihan vain pari juttua mainitakseni.

Koska tällä hetkellä oon ihan täysin persaukinen ja bussikortti tyhjillään, niin mut on nyt tuomittu jumittamaan kotona pari päivää. Tuntuu etten osaa enää olla kotona, kun oon nyt jo hetken ollut aina enemmän tai vähemmän ihmisten ympäröimänä ja juoksemassa paikasta toiseen. Ehkä tää tekee mulle ihan hyvää, olla vaan ja välillä ajatellakkin jotain. Sellaisessa menovilskeessä sitä harvemmin ehtii uppoutumaan omiin ajatuksiinsa, sekin on kyllä tehnyt ihmeitä mulle! Kaikessa on puolensa, mutta nyt mä nautin yksinäisyydestäni, täytän ehkä viinilasin ja istun parvekkeelle fiilistelemään tätä kivaa kesäiltaa.

Feels like we only go backwards

Pari hassua kuvaa viime lauantailta rakkaan pikkuveljeni rippijuhlista. Lauantai oli muutenkin kaikilla tavoin hyvä päivä, toi näissäkin kuvissa näkyvä hemaiseva hammasirvistys säilyi mulla varmaan ihan sinne aamun pikkutunneille saakka.
Lähettiin nimittäin pienellä porukalla illalla vielä ulos ja en oo oikeesti pitkään aikaan ollut niin onnellinen kuin siinä pienessä hiprakassa tanssilattialla joraillessa, samalla kun joku läikyttää mun nilkoille kaljaa. Toi nyt jotenkin kuulosti siltä että musta olis hiton kivaa kun ihmiset läikyttää juomia mun päälle... Ei nyt niinkään mut se nyt vaan kuuluu juttuun.
Jopa vielä silloin kun istuin yksin täpötäydessä yöbussissa kuulokkeet korvilla, taisin vieläkin vähän hymyillä. Tai viimeistään se hymy palas huulille takas kun astuin ulos bussista ja ulkona oli niin hiton kaunista, rauhallista ja hiljaista. Moikkasin mainostenjakajaa, joka ehkä vähän hämmenty törmätessään muhun (taas) aamukolmelta postilaatikoilla. Sitten kömmin peiton alle ihanaan lämpimään kainaloon ja totesin että mulla oli niiiin kiva päivä. Näitä lisää, kiitoooos!